"Tiedän miten lapsemme voivat"

Share |

Perjantai 1.4.2016 - Niko Lankinen


Lähes vuosikymmenen kestäneen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena syntyneen Hyvinvointikartaston käyttökokemukset osoittavat, että jo pienissä muutaman kymmenen oppilaan ryhmistä nousee esille sellaista tuen tarvetta, jota heidän kanssaan päivittäin työtä tekevät eivät olisi kyenneet ilman apuvälinettä tunnistamaan. Kokemukset ovat samansuuntaisia kaikissa toteutuneissa projekteissa sekä alakoulu- että yläkouluikäisten lasten ja nuorten kohdalla.

Reilu vuosi sitten Lappeenrannassa pilotoitiin alakoulun oppilaille kehitettyä Lapsen hyvinvointikarttaa, jolla tehtiin näkyväksi hyvinvoinnin ja terveyden voimavara- ja riskitekijöitä oppilaan itsensä kokemana.  Kartan tuottama tieto ohjasi oikea-aikaiseen yhteistyöhön ja oppilaiden kanssa vuorovaikutuksessa olevien ammattilaisten työajankäyttöä.  Oppilailla oli tasavertainen mahdollisuus ilmaista tuen tarve. Lähtökohtana oli lapsen kokemus omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. 

Kokeiluun osallistuneista alle sadasta lapsesta löytyi useita oppilaita, joiden kohdalla tuen tarve tuli oppilashuollolle yllätyksenä. Hyvinvointikartta teki näkyväksi erityisesti ihmissuhteisiin ja tunne-elämään liittyvää huolta, joka ilman apuvälinettä olisi jäänyt vaille koulun toimijoiden huomiota. Vastaavasti oppilashuoltoa ja koulun erityisopetusta työllistäneet oppilaat voivat Hyvinvointikartan mukaan kohtuullisesti. Menetelmä tuotti myös erityisopetukselle arvokasta tietoa muun muassa oppimisvaikeuksista. Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen jo lapsena voi olla syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta ratkaisevan tärkeää.

Hyvinvointikartoilla on myös todettu olevan myös lasta ja nuorta aktivoiva vaikutus. Esimerkiksi Ulvilassa vuosia sitten toteutetussa kokeilussa nuori saattoi terveystarkastukseen tulleessaan todeta aamupalan tulleen mukaan kuvioihin. Ilman Hyvinvointikartan palautetta toimintatapamuutos olisi jäänyt tekemättä.

Tarvelähtöinen toimintatapa häivyttää vahvoihin professioihin perustuvia raja-aitoja ja murtaa perinteistä asiakas-asiantuntija roolijakoa mahdollistaen tasavertaista kumppanuutta. Vasta tämän jälkeen voimme sanoa tietävämme, miten lapsemme ja nuoremme voivat. 

Niko Lankinen, 
Hyvinvointikartastosta vastaava asiantuntija


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini